lauantai 22. syyskuuta 2012

Meille on hiipinyt peto!

Turca turinoi:
Lauantaiaamuni alkoi oikein ihanasti - niin kuin kaikki ne aamut, jotka saan viettää oman laumani kanssa. Heti aamusta kiehnäsin rapsutuksia ja annoin tuhat pusua, ja kun nousimme ylös, kiehnäsin lisää rapsutuksia puskemalla kuonoani milloin kainalosta, milloin olkapään yli ja milloin jalkojen välistä - ja annoin toiset tuhat pusua. Ihanaa!

Kaikki kuitenkin muuttui, kun huomasin eteiseen tulleen pedon. En tajua miten nuo ihmiseni ja isoveljenikin olivat sille sokeita, mutta vastuu tämän vaaran eliminoinnista jäi siis minulle. Äippä yritti kieltää murinoitani ihmetellen mistä on kyse, kun ulkonakaan ei näkynyt mitään syytä murinoille. Isoveli taas arveli, että olen kiinnostunut hänen aktivointipalloistaan ja kävi korjaamassa ne pois. Kaikki olivat sokeita paitsi minä!

Varovasti aloin lähestyä tunkeilijaa eri suunnista. Huojutin päätäni pedon suuntaan saadakseni paremmin haistettua, mistä siinä on kyse ja välillä säpsähtelin taaksepäin. Lopulta äippäkin tajusi mille murisen ja kävimme yhdessä kertomassa pedolle, että hänet on huomattu ja nyt on pedon paras pysyä liikkumatta paikoillaan, tai MINÄ puutun asiaan.
Tuolla on uhka, jota kukaan muu ei tajua. Joona-isovelikin luulee minun olevan kiinnostunut pallostaan.

Pelokas katse

Huojuntaa ja kurottelua kaula pitkällä

Ja lopulta varovainen - mutta voi kuinka rohkea - lähikontakti petoon.
(Ja ei, meille ei ole muuttamassa ihmislapsia - äipän sisarusten lasten kuskailua varten on tuo ja autotalliin matkalla.)

1 kommentti: