maanantai 21. lokakuuta 2013

Karhunpoika sairastaa...

Carlos tuumailee:
Minä rakastan ruokaa. Niinpä rakastin myös sitä hetkeä, kun äippä pari päivää sitten antoi meille sekä aamu- että iltaruualla nappuloiden joukossa uunissa paistettua hirven maksaa. Ai että oli hyvää!

Mutta aijai. Ei ole tuollainen suomalainen riistaruoka soveliasta meille espanjalaisille. Liian eksoottista on hirvenmaksa! Ensin oli Turcalla tiuhaan tarve käydä ulkona ja sitten herätin minä kaksijalkaiset yöllä parikin kertaa äipän arvion mukaan koko korttelin hajuunsa peittävillä, makuuhuoneen matolle ja lattialle päätyneillä, vetisillä yllätyksillä.


Tuon jälkeen ihmiseni keskustelivat siitä kuinka minulle opetettaisiin ulos pyytämisen taito. Turca pääsee ulos, kun se raapii ovea ja Joonan vie kuka vaan mieluummin ulos kuin kuuntelee sen vinkuhaukuntaa, mutta minulla ei ole tuon asian viestimiseen vielä mitään keinoa. Kuulemma kuonolla tökkääminen olisi suotavin tapa. Katsotaan kuinka paljon saankaan nameja tuota minulle opetettaessa. Ei pidä näyttää taidon hoksaamista liian pian, jotteivät namipalkat lopu turhan nopeasti!

Seuraavana aamun äippä laittoi minut suihkuun eikä se yhtään vesikoiraa haitannut, mutta sen jälkeen tuli kyllä hurja vilu! Tärisin oikein, joten pääsin vierihoitoon vilttien alle sohvalle lämmittelemään ja potemaan vatsavaivojani. Nyt olen syönyt vain riisiä ja seitiä maitohappobakteerien ja mahansuojalääkkeen kera. Hyvää se on sekin, kuten pääsääntöisesti kaikki minkä voi syödä.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Treffit Javan ja Koodin kanssa

Carlos kertoo: Meidät vesikoirasisarukset vietiin tänään koiratreffeille espanjanvesikoira Koodin ja airedalenterrieri Javan kanssa! Nyt olen siitä riekkumisesta niin puhki, etten jaksa tarinoida kuin kuvin. Olipa kiva juoksennella! (ja ilmeisesti haukuskella, paheksuu äippä...)

 


 






sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Kasvissyöjä Joona

Turca turisee:
Mä en tajua! Joona on mennyt vanhoilla päivillään ihan sekaisin - siitä on nimittäin tullut kasvissyöjä! Ensin se alkoi ihan viattomasti - mamin heittämä tuore herne tai herneenpalko silloin tällöin, ruohoa vatsavaivoihin tai siivu tomaattia... mutta nyt - nyt se syö kurkkua, maissia, porkkanaa ja jopa salaatinlehtiä. Voi, toivottavasti en itse koskaan höperöidy noin pahasti!



Äippä antoi meille vesiäisillekin porkkanat sitten, kun pääteltiin Joonan käytöksestä, että nyt on superherkusta kyse. Mutta kyse olikin vain isonveljen vanhuudenhöpäjöinnistä taas kerran! Vietiin omamme kuitenkin turvapaikkoihimme, mm. häkkiin, ja minuuttitolkulla yritettiin ymmärtää kuinka näitä voisi syödä. Onneksi lopulta Joona hoiti meidänkin "herkut" (yäks) kuljeksimasta pois.