tiistai 21. toukokuuta 2013

Rallytokoilua

Carlos juttelee:
Äippä lupasi ennen Australiaan lähtöään, että kun hän palaa, aloitamme yhdessä harrastamisen. Äippä puhui kaverikoirailusta (kuulostaa helpolta), mutta päätyikin johonkin paljon haastavampaan: rallytokoon! Niinpä olen nyt tokoillut (tottelevaisuuskouluttautunut) rallitahtiin (tosin vasta autokoululaisen vauhdilla) jo muutaman viikon. Homma on aika hauskaa! Ensimmäisellä kerralla en millään jaksanut keskittyä kokonaista tuntia, mutta nyt jaksan koko ajan paremmin ja paremmin. Meidän ryhmäkin on aika hyvä, kun siellä on aika samanlaista ja samankokoista porukkaa kuin minäkin olen. Kovin pienet koirat näyttävät minusta joskus saaliseläimiltä ja kovin suuret saattavat pelottaa. Meidän ryhmässäpä on jopa kaksi muutakin vesikoiraa ja minun lisäkseni yksi toinenkin entinen espanjalaiskoira!

Tässä kuvion ydin - kontakti äippään ja kieli valmiina vastaanottamaan namipalkkiota
Pusu!

maanantai 20. toukokuuta 2013

Aamuaskarteluja

Joona tarinoi --- "No en se kyllä varmasti minä ollut, vaan nuo kakarat! Minä en tarinoi mitään!"
... ahaa, no, Turca tarinoi --- "Minä nukuin, satavarmana, se oli Carlos!"
... Jahas, eli Carlos tarinoi --- "Niin, minä se sitten kai olin, ei käy vastaankaan väittäminen."

Äippä on ollut viime päivinä kipeänä ja kun se lopulta jäi meidän seuraksi kotiin nukkumaan, ajateltiin sopivalla hetkellä yllättää se hoitamalla luonnonmukaisesti meidän talouden jätekuormaa pienemmäksi. Äipän nenäliinojen kanssa siis vähän askarreltiin.



Sitten kun äippä oli korjannut rippeet epäekologisesti sekajätteeseen ja meni aamutoimiinsa, päätin seurata äipän esimerkkiä ja maistaa näitä sen syömiä pastilleja. Äippä kyllä vähän karjahti ennen kuin otti kameran esiin ja nappasi minusta tämän kuvan.



Äippä lisää: Carlos, et sinä ole tuossa kuvassa! Taasko yrität ottaa muiden syitä omille niskoillesi! Turrrrrcaaaaa! Lopulta taisi paljastua syyllinen nenäliina-askarteluihinkin.

PS. Nyt on tullut hirmu pitkä tauko edellisestä postauksesta. Se johtuu siitä, että äippä jätti meidät yksinhuollettaviksi jopa kahdeksi kuukaudeksi ja lähti tapaamaan kenguruita! Oltiin niin hämmennyksissämme, että keskitettiin kaikki energiamme kodin (epä)kunnossapitoon ja yritettiin käyttää maksimaalista volumea, jotta meidän haukku, huuto ja ulvonta toisi äipän takaisin. (Tässä kohtaa äippä komentaa pyytämään naapureilta anteeksi.) Anteeksi naapurit! Ei siinä siis oikein blogin pitämiselle jäänyt aikaa.

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Vuodenvaihteesta selvitty

Sitten Joonan pentuajan ei meillä ole ollut näin tyyntä vuodenvaihdetta. Vaikka raketit paukkuivat vanhaan malliin, kykeni Joona jostain syystä tämän vuodenvaihteen olemaan melko huolettomana. Menneinä vuosina on pahimmillaan täytynyt pelätä koirapojan sydämen pettämistä, kun rakettikauhunsa on ollut niin raastava ja pelkoa on oireiltu vielä viikkokausia vuodenvaihteen jälkeenkin.

Nyt meillä olikin aikamoinen pelonkarkotusarsenaali käytössä: Adaptil-feromonihaihdutin, Adaptil-feromonipanta, Serene-UM Calm Xtra- rauhoittava luontaistuote sekä tasaisella paineellaan rauhoittava Thundershirt-puku. En sitten tiedä mikä näistä auttoi, auttoivatko kaikki tai auttoiko mikään. Joskus on täytynyt antaa rauhoittavia lääkkeitäkin, mutta nyt ei käynyt edes mielessä - niin maltillisesti meillä paukkeet otettiin. Joona kyllä pelkäsi, mutta pelko pysyi aisoissa. Turca ja Carlos taas eivät noteeranneet mitään mainitsemisen arvoista tapahtuvankaan. :)