Syöpäepäily

Ei mennyt Joonan eläinlääkärireissu parhaalla tavalla. Lääkärin mukaan nyt tuskin on enää kyse polyypeista, vaan Joonan molemmissa sieraimissa on muuta kasvainmuodostelmaa. Lääkäri ei päässyt tähystyksessä näihin käsiksi, joten mitään ei saatu poistettua. Todennäköinen epäily on nyt pehmytkudossarkooma eli pahanlaatuinen kasvain, syöpä. Koska kasvaimiin ei kuitenkaan ylletty, ei niistä saatu otettua myöskään koepalaa patologin tutkimusta ja diagnoosin varmistamista varten. Röntgenkuvauksen perusteella näytti myös siltä, että osa Joonan toisesta sieraimesta olisi syöpynyt pois, mutta kyse kuulemma voi olla myös yksinkertaisesti runsaasta eritteestä.

Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton. Siltä varalta, että kyse olisikin limakalvojen tulehdusreaktiosta, on Joonalla nyt kolmen viikon kortisonikuuri ja viikon antibioottikuuri. Jos nämä auttavat, hyvä. Jos eivät, silloin voidaan kasvain kuulemma leikata kitalaen kautta. Leikkauksesta kuulemma pitäisi toipua aika hyvin, ja niin kuin lääkärikin totesi, Joona on muuten vielä reippaassa kunnossa. Myöskään kipuja ei lääkärin mielestä pitäisi Joonalla olla. Nämä sarkoomat kuitenkin uusivat ärhäkästi, joten leikkaus ei välttämättä toisi pitkäaikaista apua. Mutta sitähän se kai syöpien kanssa on - vaikea näitä on ennustaa.

Nyt joka tapauksessa ollaan viisaampia. Viisaampia, mutta myös surullisempia.

Joona eläinlääkärissä

Äsken jätin sitten Joonan Hiskinmäen eläinsairaalaan nenäonteloiden tähystystä varten. Puolentoista tunnin päästä voin mennä hakemaan poikaa. Voi että oli taas vaikeaa katsoa, kun Joona nukutettiin, enkä millään olisi halunnut lähteä lääkäristä pois ilman Joonaa.
Samalla todettiin eläinlääkärin kanssa, että erilaisia rasva- ja lihaspatteja on tullut monta lisää. Nyt niitä on jo ainakin kahdeksan. Rauhoituksen aikana ottavat varmuuden vuoksi näytteet myös pateista. Samoin patologin lausunto on tarkoitus pyytää jälleen myös nenän todennäköisistä polyypeista.
Lääkäri ei kovin optimistinen ollut polyyppien pois saamisen suhteen, mutta sanoi, että jos ei hengittämistä saada muuten helpottamaan (ja verenvuotoja pois), kokeillaan kortisonia tai antibioottikuuria, josko niillä nenämollukat pienenisivät.
Toinen silmäkin Joonalla on nyt alkanut vuotaa, mutta se voi liittyä tuohon nenäongelmaan. Lopuksi pyysin vielä, että Joonalle laitetaan siru. (Vihdoin.) Jo kerran kun ovat Joonan aistit tehneet metsälenkillä tepposet eikä Joona ole huomannut, minne olemme Turcan kanssa menneet, ja siksi Joona on juossut itse parin kilometrin matkan kotiovelle.
No, jännityksellä odotellaan nyt. Vaikka Joonaa vanhuudenvaivat jo kiusaavatkin, on Joona yhä pirteä, leikkisä ja iloinen. Eläintenhoitajakin tuli ovenraosta kysymään onko Joona aina niin iloinen kuin nyt, kun se heilutteli häntää kaikille, skarppina seuraili mitä tapahtuu ja olisi halunnut käydä tutkimassa joka huoneen. Ja onhan se. Meidän kultapoika.

Tuliaisia

Pikkupoika Joona juttelee:
Rakastan tuliaisia! Rapisevia muovikasseja, paketteja, kaikenlaisia yllätyksiä vieraine tuoksuineen! Tänään ihmiseni tulivat illalla kotiin kuulemma jonkinlaisesta keittiöillasta uusien kassien kanssa. Olivat siis käyneet kaupassa ja toivat kasseissa takuuvarmasti tuliaisia minulle. Meninkin heti kysymään "äiti, äiti, mitä tuliaisia?", mutta äippä väitti, etteivät he tällä kertaa tuoneet mitään. Purkivat kuitenkin kasseista papereita lattialle ja löysinhän minä tuliaiseni. Ensin äippä väitti, että tuo on vain esite, mutta kun en uskonut ja otin sen lattialta, myönsihän äippä lopulta, että juuri ja vain minulle tarkoitettu tuliainen tämä on. Ihanaa!