Koirapoika sairastaa, jälleen

Joonaa on alkanut taas kiusata pahemmin vanha vaiva: nenäpolyypit. Vajaa vuosi sitten todettiin polyyppien olemassaolo, kun Joonalla alkoi kirsu vuotaa verta ja pärskäisyn mukana ulos tuli myös yksi iso polyyppi. Joonan nenäontelot sitten tähystettiin anestesiassa Hiskinmäen eläinsairaalassa Äänekoskella ja tähystyksessä nähtiin lisää polyyppeja. Osa niistä saatiin poistettua ennen kuin verenvuoto yltyi niin kovaksi, ettei näkyvyyttä enää ollut.

Viime kuukausina Joonan hengittäminen nukkuessa on mennyt vaikeammaksi, pätkiväksi ja korisevaksi. Sen kanssa kuitenkin vielä pärjäiltiin, mutta nyt on alkanut uudestaan verenvuoto, joten tähystysaika on jälleen varattuna ja koittaa viikon päästä. Reilun viikon sisään on neljästi alkanut vuoto Joonan pärskittyä ilmeisesti nenänsä kutinaa. Hurjaa ja aina vähän säikäyttävää tuo verenvuoto, varsinkin kun verta tulee välillä todella runsaasti. Tässä ihan lievä tilanne.

Myös Turcaa nämä tilanteet säikäyttävät. Vaikka Turca yleensä on mielellään läsnä kaikessa ja joka hetki, on Turca poistunut paikalta Joonan verenvuodon alettua. Useimmiten Turca on sitten kauempaa haistellut (kirjaimellisesti) tilannetta ja välttänyt katsomasta Joonaan päin. Liekö siinä kyse isoveljen auktoriteettiroolin kunnioittamisesta? Ensimmäisellä kerralla Turca halusi paeta tilanteesta ulos ja hoidettuaan ensin asiansa, hyppäsi Turca vakiotähystyspaikalleen pöydän päälle. Vaikka Turca siitä tähysteleekin yleensä pihan suuntaan, oli nyt huolestunut katse suunnattu sisälle.