Äsken jätin sitten Joonan Hiskinmäen eläinsairaalaan nenäonteloiden tähystystä varten. Puolentoista tunnin päästä voin mennä hakemaan poikaa. Voi että oli taas vaikeaa katsoa, kun Joona nukutettiin, enkä millään olisi halunnut lähteä lääkäristä pois ilman Joonaa.
Samalla todettiin eläinlääkärin kanssa, että erilaisia rasva- ja lihaspatteja on tullut monta lisää. Nyt niitä on jo ainakin kahdeksan. Rauhoituksen aikana ottavat varmuuden vuoksi näytteet myös pateista. Samoin patologin lausunto on tarkoitus pyytää jälleen myös nenän todennäköisistä polyypeista.
Lääkäri ei kovin optimistinen ollut polyyppien pois saamisen suhteen, mutta sanoi, että jos ei hengittämistä saada muuten helpottamaan (ja verenvuotoja pois), kokeillaan kortisonia tai antibioottikuuria, josko niillä nenämollukat pienenisivät.
Toinen silmäkin Joonalla on nyt alkanut vuotaa, mutta se voi liittyä tuohon nenäongelmaan. Lopuksi pyysin vielä, että Joonalle laitetaan siru. (Vihdoin.) Jo kerran kun ovat Joonan aistit tehneet metsälenkillä tepposet eikä Joona ole huomannut, minne olemme Turcan kanssa menneet, ja siksi Joona on juossut itse parin kilometrin matkan kotiovelle.
No, jännityksellä odotellaan nyt. Vaikka Joonaa vanhuudenvaivat jo kiusaavatkin, on Joona yhä pirteä, leikkisä ja iloinen. Eläintenhoitajakin tuli ovenraosta kysymään onko Joona aina niin iloinen kuin nyt, kun se heilutteli häntää kaikille, skarppina seuraili mitä tapahtuu ja olisi halunnut käydä tutkimassa joka huoneen. Ja onhan se. Meidän kultapoika.
Samalla todettiin eläinlääkärin kanssa, että erilaisia rasva- ja lihaspatteja on tullut monta lisää. Nyt niitä on jo ainakin kahdeksan. Rauhoituksen aikana ottavat varmuuden vuoksi näytteet myös pateista. Samoin patologin lausunto on tarkoitus pyytää jälleen myös nenän todennäköisistä polyypeista.
Lääkäri ei kovin optimistinen ollut polyyppien pois saamisen suhteen, mutta sanoi, että jos ei hengittämistä saada muuten helpottamaan (ja verenvuotoja pois), kokeillaan kortisonia tai antibioottikuuria, josko niillä nenämollukat pienenisivät.
Toinen silmäkin Joonalla on nyt alkanut vuotaa, mutta se voi liittyä tuohon nenäongelmaan. Lopuksi pyysin vielä, että Joonalle laitetaan siru. (Vihdoin.) Jo kerran kun ovat Joonan aistit tehneet metsälenkillä tepposet eikä Joona ole huomannut, minne olemme Turcan kanssa menneet, ja siksi Joona on juossut itse parin kilometrin matkan kotiovelle.
No, jännityksellä odotellaan nyt. Vaikka Joonaa vanhuudenvaivat jo kiusaavatkin, on Joona yhä pirteä, leikkisä ja iloinen. Eläintenhoitajakin tuli ovenraosta kysymään onko Joona aina niin iloinen kuin nyt, kun se heilutteli häntää kaikille, skarppina seuraili mitä tapahtuu ja olisi halunnut käydä tutkimassa joka huoneen. Ja onhan se. Meidän kultapoika.
Tsemppiä! :)
VastaaPoista