Joonan vuoro:
Jos kerta Carlos tänne kirjoittaa, niin kyllä minäkin nyt! Muutenkin suututtaa noiden kahden mustan otuksen saama huomio. Äippä teki aamulla pari leipää itselleen ja jätti leivät odottamaan ja teen hautumaan keittiön pöytätasolle lähtiessään ulkoiluttamaan Turcaa ja Carlosta. Kun kolmikko palasi ulkoa, oli salaperäisesti toinen leivistä kadonnut - se makoisalla cheddarjuustolla ja mehukkaalla tomaatilla päällystetty. Siis kunhan arvasin miltä olisi maistunut! En varmasti halunnut yksin jäämistäni tällä tavalla kostaa! Minä en tiedä asiasta mitään!
Kuvan takana muuten näkyy yhä varsin mittava herkkuarsenaalini. Minulle annetaan siis nykyisin spesiaaliherkkuja, yleensä maksamakkaraa, useita kertoja päivässä, ja maksamakkarapalleron yhteydessä ihmiseni rapistelevat näitä pakkauksia. Kutsuvat niitä lääkkeiksi, mutta minähän en lääkkeitä syö!
Sen verran syyllinen olo jäi leivän syöm..., äh, siis siitä, etten saanut pysäytettyä varkaissa käynyttä leipävarasta, että päätin osoittaa oikein ekstraystävällisyyttä ja olla superhellyyttävä ja menin Carlosin seuraksi häkkiin makoilemaan. (- Hei kirjuri, psst, tätä ei sitten saa paljastaa, mutta meillä oli jopa turkit kosketuksissa toisiimme!)
Jos kerta Carlos tänne kirjoittaa, niin kyllä minäkin nyt! Muutenkin suututtaa noiden kahden mustan otuksen saama huomio. Äippä teki aamulla pari leipää itselleen ja jätti leivät odottamaan ja teen hautumaan keittiön pöytätasolle lähtiessään ulkoiluttamaan Turcaa ja Carlosta. Kun kolmikko palasi ulkoa, oli salaperäisesti toinen leivistä kadonnut - se makoisalla cheddarjuustolla ja mehukkaalla tomaatilla päällystetty. Siis kunhan arvasin miltä olisi maistunut! En varmasti halunnut yksin jäämistäni tällä tavalla kostaa! Minä en tiedä asiasta mitään!
Kuvan takana muuten näkyy yhä varsin mittava herkkuarsenaalini. Minulle annetaan siis nykyisin spesiaaliherkkuja, yleensä maksamakkaraa, useita kertoja päivässä, ja maksamakkarapalleron yhteydessä ihmiseni rapistelevat näitä pakkauksia. Kutsuvat niitä lääkkeiksi, mutta minähän en lääkkeitä syö!
Sen verran syyllinen olo jäi leivän syöm..., äh, siis siitä, etten saanut pysäytettyä varkaissa käynyttä leipävarasta, että päätin osoittaa oikein ekstraystävällisyyttä ja olla superhellyyttävä ja menin Carlosin seuraksi häkkiin makoilemaan. (- Hei kirjuri, psst, tätä ei sitten saa paljastaa, mutta meillä oli jopa turkit kosketuksissa toisiimme!)
Meillä on siis tämä oma häkki, jossa on niin hyvä ja suojaisa petipaikka, että käydään kuka milloinkin siellä makoilemassa. Nyt meillä pojilla on muuten nolosti samalla tavalla valkoiset nenät. Ihmiset laittaa meidän kirsuihin sinkkipastaa, kun meidän nenät on varsinkin talvisin kuulemma niin kuivat. Höh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti