Eipä oltaisi uskottu viime kuukausien sairastelujen valossa, että tämäkin päivä vielä tulee. Mutta niin vaan sitkeä sissi näytti meille ja vähän kaikille kieltä ja viettää tänään 12-vuotissynttäriään.
Hyvää synttäriä kultapoika!
tiistai 22. lokakuuta 2013
maanantai 21. lokakuuta 2013
Ruokavarkaita
Joonan vuoro:
Jos kerta Carlos tänne kirjoittaa, niin kyllä minäkin nyt! Muutenkin suututtaa noiden kahden mustan otuksen saama huomio. Äippä teki aamulla pari leipää itselleen ja jätti leivät odottamaan ja teen hautumaan keittiön pöytätasolle lähtiessään ulkoiluttamaan Turcaa ja Carlosta. Kun kolmikko palasi ulkoa, oli salaperäisesti toinen leivistä kadonnut - se makoisalla cheddarjuustolla ja mehukkaalla tomaatilla päällystetty. Siis kunhan arvasin miltä olisi maistunut! En varmasti halunnut yksin jäämistäni tällä tavalla kostaa! Minä en tiedä asiasta mitään!
Kuvan takana muuten näkyy yhä varsin mittava herkkuarsenaalini. Minulle annetaan siis nykyisin spesiaaliherkkuja, yleensä maksamakkaraa, useita kertoja päivässä, ja maksamakkarapalleron yhteydessä ihmiseni rapistelevat näitä pakkauksia. Kutsuvat niitä lääkkeiksi, mutta minähän en lääkkeitä syö!
Sen verran syyllinen olo jäi leivän syöm..., äh, siis siitä, etten saanut pysäytettyä varkaissa käynyttä leipävarasta, että päätin osoittaa oikein ekstraystävällisyyttä ja olla superhellyyttävä ja menin Carlosin seuraksi häkkiin makoilemaan. (- Hei kirjuri, psst, tätä ei sitten saa paljastaa, mutta meillä oli jopa turkit kosketuksissa toisiimme!)
Jos kerta Carlos tänne kirjoittaa, niin kyllä minäkin nyt! Muutenkin suututtaa noiden kahden mustan otuksen saama huomio. Äippä teki aamulla pari leipää itselleen ja jätti leivät odottamaan ja teen hautumaan keittiön pöytätasolle lähtiessään ulkoiluttamaan Turcaa ja Carlosta. Kun kolmikko palasi ulkoa, oli salaperäisesti toinen leivistä kadonnut - se makoisalla cheddarjuustolla ja mehukkaalla tomaatilla päällystetty. Siis kunhan arvasin miltä olisi maistunut! En varmasti halunnut yksin jäämistäni tällä tavalla kostaa! Minä en tiedä asiasta mitään!
Kuvan takana muuten näkyy yhä varsin mittava herkkuarsenaalini. Minulle annetaan siis nykyisin spesiaaliherkkuja, yleensä maksamakkaraa, useita kertoja päivässä, ja maksamakkarapalleron yhteydessä ihmiseni rapistelevat näitä pakkauksia. Kutsuvat niitä lääkkeiksi, mutta minähän en lääkkeitä syö!
Sen verran syyllinen olo jäi leivän syöm..., äh, siis siitä, etten saanut pysäytettyä varkaissa käynyttä leipävarasta, että päätin osoittaa oikein ekstraystävällisyyttä ja olla superhellyyttävä ja menin Carlosin seuraksi häkkiin makoilemaan. (- Hei kirjuri, psst, tätä ei sitten saa paljastaa, mutta meillä oli jopa turkit kosketuksissa toisiimme!)
Meillä on siis tämä oma häkki, jossa on niin hyvä ja suojaisa petipaikka, että käydään kuka milloinkin siellä makoilemassa. Nyt meillä pojilla on muuten nolosti samalla tavalla valkoiset nenät. Ihmiset laittaa meidän kirsuihin sinkkipastaa, kun meidän nenät on varsinkin talvisin kuulemma niin kuivat. Höh!
Karhunpoika sairastaa...
Carlos tuumailee:
Minä rakastan ruokaa. Niinpä rakastin myös sitä hetkeä, kun äippä pari päivää sitten antoi meille sekä aamu- että iltaruualla nappuloiden joukossa uunissa paistettua hirven maksaa. Ai että oli hyvää!
Mutta aijai. Ei ole tuollainen suomalainen riistaruoka soveliasta meille espanjalaisille. Liian eksoottista on hirvenmaksa! Ensin oli Turcalla tiuhaan tarve käydä ulkona ja sitten herätin minä kaksijalkaiset yöllä parikin kertaa äipän arvion mukaan koko korttelin hajuunsa peittävillä, makuuhuoneen matolle ja lattialle päätyneillä, vetisillä yllätyksillä.
Tuon jälkeen ihmiseni keskustelivat siitä kuinka minulle opetettaisiin ulos pyytämisen taito. Turca pääsee ulos, kun se raapii ovea ja Joonan vie kuka vaan mieluummin ulos kuin kuuntelee sen vinkuhaukuntaa, mutta minulla ei ole tuon asian viestimiseen vielä mitään keinoa. Kuulemma kuonolla tökkääminen olisi suotavin tapa. Katsotaan kuinka paljon saankaan nameja tuota minulle opetettaessa. Ei pidä näyttää taidon hoksaamista liian pian, jotteivät namipalkat lopu turhan nopeasti!
Seuraavana aamun äippä laittoi minut suihkuun eikä se yhtään vesikoiraa haitannut, mutta sen jälkeen tuli kyllä hurja vilu! Tärisin oikein, joten pääsin vierihoitoon vilttien alle sohvalle lämmittelemään ja potemaan vatsavaivojani. Nyt olen syönyt vain riisiä ja seitiä maitohappobakteerien ja mahansuojalääkkeen kera. Hyvää se on sekin, kuten pääsääntöisesti kaikki minkä voi syödä.
Minä rakastan ruokaa. Niinpä rakastin myös sitä hetkeä, kun äippä pari päivää sitten antoi meille sekä aamu- että iltaruualla nappuloiden joukossa uunissa paistettua hirven maksaa. Ai että oli hyvää!
Mutta aijai. Ei ole tuollainen suomalainen riistaruoka soveliasta meille espanjalaisille. Liian eksoottista on hirvenmaksa! Ensin oli Turcalla tiuhaan tarve käydä ulkona ja sitten herätin minä kaksijalkaiset yöllä parikin kertaa äipän arvion mukaan koko korttelin hajuunsa peittävillä, makuuhuoneen matolle ja lattialle päätyneillä, vetisillä yllätyksillä.
Tuon jälkeen ihmiseni keskustelivat siitä kuinka minulle opetettaisiin ulos pyytämisen taito. Turca pääsee ulos, kun se raapii ovea ja Joonan vie kuka vaan mieluummin ulos kuin kuuntelee sen vinkuhaukuntaa, mutta minulla ei ole tuon asian viestimiseen vielä mitään keinoa. Kuulemma kuonolla tökkääminen olisi suotavin tapa. Katsotaan kuinka paljon saankaan nameja tuota minulle opetettaessa. Ei pidä näyttää taidon hoksaamista liian pian, jotteivät namipalkat lopu turhan nopeasti!
Seuraavana aamun äippä laittoi minut suihkuun eikä se yhtään vesikoiraa haitannut, mutta sen jälkeen tuli kyllä hurja vilu! Tärisin oikein, joten pääsin vierihoitoon vilttien alle sohvalle lämmittelemään ja potemaan vatsavaivojani. Nyt olen syönyt vain riisiä ja seitiä maitohappobakteerien ja mahansuojalääkkeen kera. Hyvää se on sekin, kuten pääsääntöisesti kaikki minkä voi syödä.
keskiviikko 16. lokakuuta 2013
Treffit Javan ja Koodin kanssa
Carlos kertoo: Meidät vesikoirasisarukset vietiin tänään koiratreffeille espanjanvesikoira Koodin ja airedalenterrieri Javan kanssa! Nyt olen siitä riekkumisesta niin puhki, etten jaksa tarinoida kuin kuvin. Olipa kiva juoksennella! (ja ilmeisesti haukuskella, paheksuu äippä...)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)